Emilia Ekholm

Merkittävimmät tapahtumat ja sijoitukset

Päivämäärä	Paikka	Tapahtuma	Ratsu	Luokka	Tulos
27.04.2024	Erikan talli	Kevät Kiemurat	Llanwenarth Sweet Sensation	Helppo B	1/37 (77.568 %)
27.04.2024	Erikan talli	Kevät Kiemurat	Runon Suvelma	Helppo B	9/37 (70.666 %)
19.04.2024	Stal Groenendaal	Tulip Carnival	Runon Suvelma	Helppo B	34/86 (62.295 %)
04.11.2023	Rihtniemen ratsutila	Spooky Games	Runon Suvelma	Helppo B	9/35 (73,702 %)
31.10.2023	Stall Sjöholma	KRJ-Cup	Vuornan Bambikiss	Helppo D	6/51
28.10.2023	Rajaseudun ratsutila	Valmennus	Runon Suvelma	Helppo B
13.09.2023	Adina	KRJ kilpailut	Runon Suvelma	Helppo C	15/39 (67,857 %)
13.09.2023	Adina	KRJ kilpailut	Runon Suvelma	Helppo D	7/31 (72,500 %)
31.08.2023	Runoratsut	KRJ-Cup	Vuornan Bambikiss	Helppo D	1/90
31.08.2023	Runoratsut	KRJ-Cup	Vuornan Bambikiss	Helppo C	12/141
29.12.2018	Maybeck	Hankilaukat	Wyat Pink Lil Bridesmaid	Ratsut	4/5
17.12.2017	Jukola	Pulkkarallit	Wyat Pink Lil Bridesmaid	Pikkuponit	4/7
18.12.2016	Kaunovaara	Hankilaukat	Wyat Pink Lil Bridesmaid	Pienet ponit	1/6

Tarinoita vuosien varrelta

Kuuntelimme Emilian kanssa tarkkaavaisesti, kun Hanne selosti päivän kulkua: "Järven jäälle on rakennettu ovaalinmuotoinen, 800m pituinen rata, joka sisältää neljä erilaista estettä. Rata alkaa matalalla hyppyrillä, jota seuraa aurauskepeistä pystytetty pujottelusarja. Seuraavaksi hypätään hieman isommasta hyppyristä, jonka jälkeen seuraa pitkä vapaa suora. Vielä ennen maaliviivaa on aseteltu heinäpaalit, joiden välistä valjakon tulee kulkea. Rataa voi mennä niin paljon kuin sielu sietää, kunhan pidetään järki päässä eikä törmäillä muihin..." Selvä homma, tämä me handlataan! Lauri ja Katri vilkuttelivat meille katsomosta höyryävät glögimukit kädessään, ja olin varma, että erotin joulutortun muruja nuorimmaiseni takinkaulukselta.

Kiersimme rataa vauhdin hurmassa kyllästymiseen asti – tai no, minä kyllästyin, Emilia olisi kai jatkanut vielä tuntitolkulla. Glögi ja pipari olisi jo maistunut, ehkä jopa kuppi kahvia. Hanne pyysi ratsukoita ja valjakoita lähemmäksi ja antoi ohjeet päivän päätteeksi järjestettävään kisaan: "Rata vedetään kerran lävitse ja nopeimman ajan ja pienimmän virhepistemäärän saavuttanut valjakko voittaa. Virhepisteitä kertyy esteen ohittamisesta, kaatamisesta tai lähtölinjan ylittämisestä ravissa tai laukassa. Kisat ajetaan kahdessa lähdössä, ensin pikkuponit ilman ratsastajaa pelkän pulkkailijan kanssa, ja niiden jälkeen isommat ponit ja hevoset ratsastajan ja pulkassa istujan kanssa."

Ja voi sitä riemua! Osallistuimme Emilian kanssa molemmat ensimmäiseen lähtöön, jossa ponit vetivät meitä pulkan perässä. Luokkaan osallistui kaikkiaan seitsemän ponivaljakkoa, eikä meillä mennyt Emilian kanssa yhtään sen pöllömmin. Emilia ja Pinksu kirmasivat luokan neljänneksi vain muutamalla virhepisteellä, minun ja Bambin sijoittuessa viidensiksi. Töppäilin itse innostuneen ponin kanssa, mutta pääasia, että meillä oli hauskaa! Viimein pääsimme myös Jukolan taukohuoneen lämpöön nauttimaan kauan haaveilemistani virvokkeista, kiitellen samalla Hannea mukavasta päivästä.

Olin ottanut tavaksi järjestää osan joululahjoista niin, että tavaran sijasta antaisin läheisilleni yhteistä aikaa. Niinpä Emilia pääsi nauttimaan paketeistaan jo viikko ennen aattoa, kun suuntasimme yhdessä Kaunovaarassa järjestettäviin hankilaukkoihin. Tapahtumassa järjestettiin kolme luokkaa, johon hevoset jaettiin säkäkorkeuden perusteella.

Ensimmäisenä vuorossa oli hevosluokka, johon olin ilmoittanut itseni mukaan Helmi-tammalla. Luokka oli kovatasoinen, ja jäimme vain hiuskarvan päähän sijoituksista. Kahdenkymmenen ratsukon luokassa sijoituksemme oli harmittavasti viides. Viides sija näytti tänään vainoavan meitä, sillä myös isojen ponien luokassa minä ja Inka kaappasimme kolmentoista ratsukon luokassa viidennen sijan.

Viimeisenä vuorossa oli pienten ponien luokka. Emilia oli varustanut tallimme maskottiponin, Pinksun, alleen, ja kiireestä kantapäähän vaaleanpunaiseen pukeutunut ratsukko tepasteli ennen lähtölaukausta malttamattomana lähtöviivalla. Kun lähtölaukaus kajahti ilmoille, kuuden ponin rintama säntäsi hännät tötteröllä pellon halki. Kisa oli erittäin tasaväkinen, mutta Emilia ja Pinksu ottivat sellaisen loppukirin, että voitto oli selvä! Pinksu paineli pitkän matkaa vielä maaliviivan yli kuin sijoituksen varmistaakseen, ennen kuin Emilia sai sen jälleen hallintaansa.

Palkintojenjaossa sain katsella ylpeänä äitinä, kuinka Emilia ja Pinksu vastaanottivat pienten ponien luokan ensimmäisen palkinnon. Katselin, kuinka Emilia otti vastaan ruusukkeen, herkkupussin ja pienen lahjapussukan, ja tytön naama loisti tilanteessa leveämmin kuin Naantalin aurinko. Kirpeä pakkaspäivä oli hyvä lopettaa näihin tunnelmiin, ja lähtiessämme haimme vielä pihan kulmalla nököttävästä kioskista glögit ja grillimakkarat, joiden voimalla jaksoimme ajaa pitkän matkan takaisin kotitallille.

Kaikkien riemuksi maata koristi paksu, valkea lumipeite, ja jouluaattoaamun ilma oli pitkää maastoretkeä varten mitä parhain. Kun aamutalli oli hoidettu iloisen perheen voimin, lähdimme kaikki hakemaan suosikkihevosiamme varustettavaksi. Tästä oli muodostunut jo ihana perinne. Minä lässytin omassa karsinassa suomenhevostamma-Roosalle, kun mieheni Lauri varusti alleen suurta sählää Possu-oria. Emilia kikatteli käytävälle sidotun Mellin kanssa, ja nuorin tyttömme Katri kävi kurkkimassa vuoron perään jokaisen karsinaan, piparia mutustellen. Kun hevoset ja ratsastajat oltiin varustettu asianmukaisen jouluisesti, kipitimme peräkanaa pihalle ja kipusimme hevostemme selkään. Lauri nappasi Katrin eteensä istumaan, mutta ehkä jo ensi jouluna tyttö olisi kyllin iso ja reipas lähtemään reissuun omalla ponilla.

Asetuimme Roosan kanssa kärkeen Emilian ja Mellin porhaltaessa perässä, ja Possu asteli arvokkaan lastinsa kanssa jonon hännillä. Yritimme laulaa mieheni kanssa joululauluja, mutta Emilia oli jo, ikävä kyllä, ennättänyt siihen ikään, että äiti ja isi olivat tosi noloja laulaessaan nuotin vierestä. Niinpä ratsastimme hiljaa jouluaamun hämärässä, ihastellen ympärillämme aukeavia lumisia maisemia. Hiljaisuus särkyi kuitenkin nopeasti tyttöjen hihkuessa ravia. Melli ja Possu ottivat käskystä heti onkeensa, mutta Roosa siirtyi vauhdikkaampaan askellajiin varsin dramaattisesti korskahdellen vasta muistuteltuani sitä hyvän tovin pohkeella. Siinä me sitten etenimme kulkusten kilkattaessa kuin parhaimmassakin joulukuvaelmassa. Nyt tyttöjäkin alkoi laulattaa.

Kiersimme tutun lenkin Taattisten järven ympäri, kunnes nokat suunnattiin taas kohti kotia. Tytöt pohtivat kuumeisesti mitä saisivat illalla Joulupukilta, minun ja Laurin luodessa huvittuneen tuskaisia katseita toisiimme. Aatto tuntuu odotuksineen takuulla vuoden pisimmältä päivältä niin aikuisten kuin lasten mielestä. Tallilla päästimme hevoset piehtaroimaan lumisiin tarhoihin kavereidensa kanssa, ja jätimme niille vielä ekstra-annoksen heiniä mutusteltavaksi. Itse suuntasimme joulusaunaan. Ihanaa Joulua kaikille!