Halluharjan Saarni

© luvat kunnossa

Virallinen nimi	Halluharjan Saarni "Saarni"	Säkäkorkeus, väri	157cm, rautias
Rekisterinumero	VH22-018-0644	Koulutustaso, laji	Vaativa B, koulupainotteinen
Syntymäaika	19.8.2022   8-vuotias	Omistaja	Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, ori	Kasvattaja	Halluharjan tila

Saavutukset

Kantakirjattu R-suunnalle 12/2023 - KTK-III (68p.)

Palkittu 4-vuotiaana varsa-arvostelussa 10/2022 - SV-II (55,7p.)

Luonnekuvaus

Halluharjan Saarni toi tullessan raikkaan tuulahduksen. Halluharjan tila on itselleni suomenhevoskasvattajana täysin uusi tuttavuus ja yhtä lailla Saarnin 3-polvinen sukutaulu koostuu itselleni vieraammista nimistä. Omalla mittapuullani sen suku alkaa olla jo aika vanhaakin, 3. polven yltäessä 2010-luvulle. Saarni on siis kaikin puolin tervetullut lisä Runoratsuihin! Aikaisemmat sukupolvet ovat niittäneet kisaradoilla monipuolisesti menestystä useammassa eri lajissa, mutta ostin Saarnin puhtaasti kouluratsuksi ja jalostuskäyttöön. Olen iloinen siitä, että Saarni tuntuu perineen Sakari-isältään komean ulkonäön. Ties vaikka niittäisimme tulevaisuudessa menestystä näyttelykehässäkin.

Saarni on lempeän laiskanpulskea ja ystävällinen ori. Siltä puuttuu kokonaan tarve kukkoilla ja juuri siksi se varmasti tuleekin toimeen kaikkien kanssa. Saarni on ystävystynyt nopeasti erityisesti Untamo-ruunan kanssa, jonka kanssa ne ovat jo ihan paita ja peppu. Hevoset rapsuttelevat toisinaan ja jakavat heinäkasan sulassa sovussa. Saarni tulee mielellään ihmistenkin lähelle - toisinaan turhankin lähelle. Se nauttii rapsutuksista ja mieheni on ihan varma, että Saarni yritti kerran kiivetä jopa syliin. Höpö höpö, sanon minä. Saarni on siis leppoisa ja helppohoitoinen kaikkien kaveri.

Saarnilla on hyvin harvoin kiire mihinkään. Taluttaessa Saarni löntystää verkkaisesti perässä ja pysähtyisi mielellään maistamaan matkan varrelta ruohotupsun, jos toisenkin. Lauhkean luonteensa ansiosta ori on erityisen lapsiystävällinen ja olen uskaltanut jättää sen toisinaan kahdeksanvuotiaan tyttärenikin hoidettavaksi ilman minkäänlaisia ongelmia. Hoidettaessa Saarni nököttää rauhassa paikoillaan, vaikka sen olisi unohtanut sitoa kiinni, ja avaa jopa suunsa valmiiksi suitsiessa. Satulavyön kiristys tulee toisinaan orin mukavuusaluetta vastaan ja silloin täytyy vähän pullistella. Ihan vaan mielenosoitukseksi.

Ratsuna Saarni on kaikesta huolimatta todella osaava, olettaen toki, että ratsastaja osaa pyytää siltä oikeita asioita. Jos Saarnilta ei vaadi mitään, se kiertäisi rauhassa kehää vaikka aamusta iltaan, mutta pienen herättelyn jälkeen orista kuoriutuu varsinainen koulutaituri. Hyvin lämmiteltynä Saarni on ketterä ja osaava, mutta vaatii jatkuvaa työstämistä vauhtinsa kanssa. Orin meno alkaa muistuttaa herkästi kuin hidastettua filmiä ja tempon kanssa saa olla tarkkana, mikäli mielii palkintosijoille. Vaativan B:n tasolle vääntyäkseen Saarni vaatii siis selkäänsä osaavan ratsastajan, enkä usko, että siitä saadaan koskaan mitään huippuluokan opetusmestaria. Tämä mukavuudenhaluinen ori kun antaa mahdollisimman vähän, jos mitään, ilmaiseksi.

© luvat kunnossa

Sukuselvitys

© luvat kunnossa

Jälkeläiset

Syntymäaika	Skp. Nimi	Saavutukset	Emä	Omistaja

Kilpailukalenteri

40 KRJ-sijoitusta

Päiväkirja

"Kylläpä sillä onkin upea harja!" Tuskin ehdin ajatella asiaa sen pidemmälle, kun sanat jo karkasivat suustani. Satulavyötä kiristävä Melina hymyili, todennäköisesti hän oli kuullut moista ihastelevaa puhetta ennenkin.
"Kiitos."
"Miten Saarnin harja pysyy kunnossa? Letti ratsastettaessa, etteivät ohjat hankaa, mutta hoidatko jouhia jollain kikkakolmosilla tai vanhan kansan opeilla?"
"En oikeastaan, kaiketi tällä on hyvät jouhigeenit."
"Tuollainen pitkäjouhinen loistoliinakko näyttää aivan suomalaisten saturatsulta." Melina nauroi.

Saturatsu-Saarni käveli kenttää ympäri varsin verkkaisesti ilman suurempaa kiirettä tai omaehtoista mielenkiintoa ripeämpään tempoon. Ori kyllä oli hereillä sekä selkeän kiinnostunut ympäristöstään, sen korvat kääntyilivät äänten perässä ja kertaalleen, Melinan pysäytettyä orin jalustinhihnojen korjausliikkeitä varten, Saarni käänsi päänsä katsellakseen minua runsaan otsatukkansa alta kuin saadakseen kunnolla kasvot kentälle ilmestyneelle, uudelle puhujalle. Ystävällinen, lempeä ilme, vähän pullasorsainen olemus vaikkei raudikolta löytynytkään mielikuvaan liitettyjä liikakiloja. Jouhijumala vaati selkeästi herättelyjä, herkistämistä, lihasten lämmittelyn oheen, mikä antoi minulle jälleen syyn palata ikisuosikkieni eli siirtymisten iloiseen maailmaan, temponvaihteluita unohtamatta. Taikaiskumaisen ripeää muutosta kaikessa rauhasta humputtelevasta hölkkääjästä reippaaksi, näyttäväksi kouluratsuksi ei tapahtunut. Saarnin vertyminen sekä moottorin heräily ottivat aikansa, minkä vuoksi alkuverryttelyt eivät laisinkaan vastanneet sitä taitotasoa, jonka tiesin ratsukosta löytyvän. Saarnin vauhti hiipui mutkissa, joskus jo hieman ennen mutkaa. Sen temponmuutokset olivat kohteliaasti ilmaistuna hienovaraiset, ja vaikka eteen alas -muoto onkin yleensä mukavan rento, hyvä lähtökohta, Saarni vaikutti nukahtavan. Takaosa tuli jossain kaukana, kaukana muun rungon perässä, ja vaikka alkuverryttelyt saakin puolestani ratsastaa pitkällä ohjalla pitkässä muodossa tämä oli jo miltei huvittavaa.

Niin vain Saarnikin vertyi, virkustui, ryhtyi töihin samalla tavoin kuin ratsastajansakin. Verkkaiseen, jopa hieman laahaavaan askellukseen löytyi joustoa, ilmavuutta sekä ennen kaikkea aktiivisuutta, joskin varsinaista oma-aloitteista, reipasotteista eteenpäinpyrkimystä jouduimme Melinan kanssa odottamaan sitä koskaan näkemättä. Saarnin tahti hiipui välittömästi Melinan antaessa edes puolikkaan askelen verran siimaa. Selkeän mukavuudenhaluinen hevonen, jonka panostus tipahti minimiin välittömästi tilaisuuden auetessa. Saarni kuitenkin teki kaiken pyydetyn juuri sillä tavoin kuin pyydettiin, mikä oli omiaan paljastamaan Melinan istunnan lievän vinouden, toisinaan puutteelliset avut ja muut pienet korjauksia vaativat asiat.
"Jos ei muuta, Saarni kaltaisineen on loistava peili ratsastajastaan", pohdiskelin ääneen Melinan korjaillessa vajaaksi jäänyttä sulkutaivutusta; etu- ja takaosa tuntuivat olevan aivan eri liikkeessä, poikituskin vähän miten sattui. Rehellisyyden nimissä tämä oli ainoa pipariksi mennyt sulkutaivutus, aikaisemmat taivutukset nainen oli ratsastanut todella kauniisti, jolloin Saarni oli suorittanut ne yhtäläisen kauniisti.

Valmennuksemme oli pitkälti preppausta tulevaa Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelua silmällä pitäen. Kuten Melina tiesi itsekin, Saarnin kanssa selkein ongelmakohta oli riittävän vauhdin ja työskentelyn tason ylläpitäminen. Kävimme läpi melko napakassa paketissa läpi potpurin parista vaativa B -kouluradasta, toki vähän pienemmiksi paloiksi pilkottuna, jottei valmennukselle tulisi turhan paljoa pituutta tai yliahdetusti sisältöä. Pääpaino pysyi siirtymisissä, taivutukset, jokunen takaosakäännös, peruutukset ja jokunen muu yksinkertaisempi liike rytmittivät työntekoa. Saarni teki todella veltot, laiskat siirtymät sekä laukannostot mikäli Melina ei ollut tarkkana, orin tempo hidastui välittömästi naisen jäädessä matkustamaan ohikiitäväksikään hetkeksi.
"Todella, todella fiksu hevonen, joka ei kyllä anna ilmaiseksi yhtikäs mitään. Todella hyvää työtä molemmilta joka tapauksessa, etenkin laukkasiirtymät paranivat hurjasti muutaman toiston jälkeen! Minullakin on Saarnin tapaisia hevosia tallissa, joten tiedän, minkä työn olet orin kilpailumenestyksen eteen tehnyt ja annan siitäkin aplodit. Käykäähän maaston puolella loppuverryttelemässä, hieman tuulettumista teille kumpaisellekin."