Runoratsut

etusivu ☆ tallista ☆ tammat ☆ orit ☆ kasvatus

Routapirtin Pikkuvarpunen

KTK-II

Virallinen nimi	Routapirtin Pikkuvarpunen "Pipsa"	Säkäkorkeus, väri	156cm, vaaleanpunarautias
Rekisterinumero	VH23-018-0349	Koulutustaso, laji	Vaativa B, kouluratsastus
Syntymäaika, ikä	8.5.2023 6-vuotias (8v. 8.11.2023)	Omistaja	Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, tamma	Kasvattaja	Routapirtin tila

Saavutukset

Kantakirjattu R-sunnalle 7/2023 - KTK-II (70p.)

© Kreivittären varusteliike

Luonnekuvaus

Routapirtin Pikkuvarpunen muutti Runoratsuihin keväällä 2023. Sen vanhemmat ovat kantakirjattuja, menestyneitä kouluratsuja, joten toivon samanlaista menestystä Pikkuvarpusellekin. Ennen kaikkea ostin tamman meille jatkamaan sen kivaa sukua. Liinaharjainen tamma on nätti kuin mikä, mutta tuntuu perineen vanhemmiltaan kovin itsetietoisen luonteen.

Pipsa on emänsä tavoin jokseenkin jörö. Se ei erityisemmin nauti hoitotuokioista, vaan jaksaa harjausta juuri sen ajan, kuin se on välttämätöntä. Kurakeleillä Pipsa loimitetaan aina, sillä tamman elekielestä huomaa sen, että pesuboksissa seisoskelu ei ole sen lempipuuhia. Varustaminen sujuu pääsääntöisesti hyvin, joskin satulavyötä on hyvä kiristää vähitellen. Tamma on tarkka omasta reviiristään, mutta tarhausjärjestelyt tuntuvat onnistuneen hyvin, sillä tarhakavereitaan se hoitaa ja rapsuttelee ilomielin, ja antaa kavereidenkin rapsutella itseään.

Ratsuna Pipsa on nimensä mukaisesti pyrähtelevä pikkuvarpunen. Se ei voi sietää kovia apuja tai suusta vetämistä, vaan vaatii hyvin helläkätisen ratsastajan suoriutuakseen annetuista tehtävistä. Tamma on herkkä pienillekin avuille, ja vanhempiensa tavoin se on hyvän ratsastajan tuella erittäin osaava - Pipsan kanssa on kisattu vaativan B:n radoilla menestystä niittäen. Se innostuu laukkatehtävistä ja esittelee näyttävästi lisättyjä askellajeja. Kompastuskiveksi koituu usein se, että Pipsalla on liikaa vauhtia. Rauhoittuminen, keskittyminen, ja vaikkapa peruutustehtävät ovat Pipsan mielestä tosi tylsiä. Kaikki harjoitukset on yleisesti ottaen hyvä pitää Pipsan kanssa lyhyinä, jotta sen motivaatio ja keskittymiskyky riittää pyydettyihin tehtäviin. Useilla toistoilla ja positiivisella vahvistamisella tammasta on saatu kuitenkin koulutettua varsin osaava ratsu.

Sukuselvitys

i. Pihistelijä trt, 155cm Ch, KTK-II	ii. Pakkasta Pakoon sh	iii. Pikkasen Pihalla sh
		iie. Lentoemo sh
	ie. Kiilloton Penni sh	iei. Rahanpesijä sh
		iee. Kiiltävä Kulta sh
e. Pikku-Uikku sh, vprt, 161cm KTK-II	ei. Kelopuun Urho sh, trt, 160cm	eii. Kelopuun Taisto sh, rt, 161cm
		eie. Muiskun Misteli sh, prt, 158cm
	ee. Tuiman Tintti sh, vrt, 157cm	eei. Velhon Varjelus sh, vrt, 157cm
		eee. Lapin Lintu sh, trn, 155cm
Isälinja: Pihistelijä - Emälinja: Pikku-Uikku

Jälkeläiset

Syntymäaika	Skp. Nimi	Saavutukset	Isä	Omistaja

Kilpailukalenteri

Kilpailee porrastetuissa kilpailuissa

KRJ, Tasolla 6/5 (2514.63 op.)

Arvokilpailusijoitukset
31.10.2023 KRJ-Cup, Stall Sjöholma, Helppo A, 9/140 30.11.2023 KRJ-Cup, Banzai Dressage, Vaativa B, 11/163 27.04.2024 koulu, Saura Spring Dressage, Helppo A, 4/52 (76,253 %) 27.04.2024 koulu, Saura Spring Dressage, Vaativa B, 4/43 (74,885 %)

Päiväkirja

☆ 31. heinäkuuta 2023 :: Kantakirjattavana

"Jes, suomenhevosten kantakirja on taas toiminnassa!" huikkasin Laurille. Aivoni alkoivat ruksuttaa hurjasti, kun mietin mitkä kaikki hevoset odottivatkaan kantakirjausvuoroa. Päädyin keräämään ilmoitussähköpostiin tammojen tiedot: heinäkuun kantakirjaustilaisuuteen lähtisimme omien kasvattiemme Runon Verapiinan ja Runon Cinderellan, sekä vastikään ostamani Routapirtin Pikkuvarpusen kanssa.

Lähdimme matkaan arviointipäivän aamuna. Edellisenä iltana olin jo pakannut kaiken tarpeellisen mukaan ja ottanut hevoset laitumelta tallin puolelle nukkumaan. Vaikka olin pessyt ja harjannut hevoset jo edeltävänä iltana, Cindy oli tapansa mukaan piehtaroinut yön aikana karsinansa ainoassa lantakasassa, ja minulla meni pitkä tovin sen puunaamiseen vielä aamullakin. Sillä välin kun pesin lantaa Cindyn lautasilta ja nyin heinänkorsia pois sen häntäjouhista, Lauri oli ehtinyt harjata Veeran ja ja Pipsan. Lopulta tammat kiiltelivät kilpaa pilven takaa pilkistävän auringon kanssa ja saatoimme lähteä matkaan.

Olin miettinyt jo hevosia mukaan ilmoittaessani, että Cindy olisi parasta viedä tuomareiden eteen ensimmäisenä, jottei se ehtisi sotkea itseään. Tamma esiintyikin edukseen, ja kantakirjattiin R-suunnalle peräti 75-pisteellä. Seuraavaksi esitin tuomareille Veeran, joka kantakirjattiin niin ikään ansiokkaasti II-palkinnolla, pistein 72. "Onnistuin valitsemaan Veeralle hyvän isäorin! Niin hyvän rakenteen Veera vanhemmiltaan peri!" hehkutin mielissäni. Lauri esitti tuomareille vielä viimeiseksi Pipsan, joka sekin pääsi kansiin ja kirjoihin II-palkinnolla, pistein 70. Kiitin onneani siitä, että meidän hevosemme arvioitiin suuren tilaisuuden alkupäässä, sillä Pipsa alkoi näyttää nopeasti hapanta naamaa, saadessaan ilmeisesti tarpeekseen kaikesta hevos- ja ihmisvilinästä.

Tällä kertaa tilaisuudessa ei näyttänyt olevan mukana muita Runon kasvatteja, joten kun olimme saaneet omat hevosemme valmiiksi, aloimme valmistella niitä kotimatkalle. Omien kasvattien menestystä olisi tietysti pitänyt jäädä muuten seuraamaan. Matkalla pysädyimme vielä "mitalikahveille" - niin ylpeitä saatoimme taas olla tammoistamme!.