Kuuralehdon Misla

© VRL-01811

Virallinen nimi	Kuuralehdon Misla "Misla"	Säkäkorkeus, väri	153.5cm, rautias
Rekisterinumero	VH17-018-1315	Koulutustaso, laji	He A, 80cm, yleispainotteinen
Syntymäaika, ikä	11.07.2017   20-vuotias	Omistaja	Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, tamma	Kasvattaja	Siguri, Kuuralehto

Saavutukset

Palkittu varsa-arvostelussa 8/2017 - 53,7 pistettä, SV-II

Palkittu KRJ:n laatuarvostelussa 2/2018 - 103 pistettä, KRJ-I (KRJ-II 1/2018)

Palkittu ERJ:n laatuarvostelussa 1/2018 - 105,5 pistettä, ERJ-I

Palkittu Suomenhevosten laatuarvostelussa 2/2018 - 101 pistettä, SLA-I

Palkittu Yleislaatuarvostelussa 10/2022 - 89,5 pistettä, YLA2
Kommentit: Tilaisuuden parhaat rakennepisteet. Kivasti kirjoitettuja päiväkirjamerkintöjä, joissa harmillisesti ei arvosteltavaa hevosta juurikaan ollut mainittu, ja jäivät lähes ilman pisteitä.

Luonnekuvaus

Historiaa: Tiedätkö sen tunteen, kun jotain on pakko saada, vaikkei sitä oikein osaa edes perustella itselleen? Olin pyöritellyt jo jonkin aikaa ajatusta lyhytsukuisesta Kuuralehdon tammakasvatista, jollaista meillä ei vielä ennestään ollut. En törmännyt kevään tai kesän aikana kasvattimyynnissä kuitenkaan juuri sellaiseen hevoseen, jota etsin – vaikken edes tarkkaan tiennyt mitä hain. Viestittelin Kuuralehdon omistajan kanssa kesällä aivan muissa asioissa, jolloin päätin nostaa tammahaaveeni vielä kerran tapetille. Lopulta kaksipolvinen Kuuralehdon Misla päätyikin meille ikään kuin sikana säkissä; vanhempien sivut eivät olleet täydessä toiminnassa Photobucketin toimintaongelmien vuoksi, mutta jokin tamman suvussa sai minut puolellensa. Niinpä ostin tamman näkemättä oikeastaan edes sen vanhempia, mutta päätöstä ei ole tarvinnut katua.

Mitä saadaan, kun yhdistetään 145cm korkea rautias ori ja 162cm korkea rautias tamma? Jämptisti keskiarvon mukainen rautias varsa! En ollut uskoa korviani, kun Mislan viralliseksi säkäkorkeudeksi mitattiin 153,5cm, eli tarkka keskiarvo todella erikokoisten vanhempien säkäkorkeuksista. Vanhemmilta peritty rautias väri tai kapasiteetti este- ja koulupuolelle ei sinänsä yllättänyt, sillä onhan tammalla koko lyhyen sukulinjansa varrelta ruskeita monitoimiputteja sukutaulussaan. Olen ollut jo pitkään vannoutunut kouluharrastaja, mutta olisi ollut sääli heittää Mislan kapasiteettia hukkaan; niin omiaan se on myös esteillä.

Misla on ratsuna reipas ja yritteliäs. Se on kevyt kädelle, eikä vaadi suuria eleitä tai sirkustemppuja, jotta tamman saa toimimaan mielikseen. Mislan voi suorastaan nähdä nauttivan työnteosta, sillä tamma on aina valppaana korvat hörössä vastaanottamassa uusia tehtäviä. Toisinaan Misla innostuu liikaakin, ja varsinkin puhtaan esteradan ratsastaminen vaatii ratsastajalta malttia ja toistuvia pidätteitä. Mikäli tamman päästää täysin valloilleen, on tiedossa todennäköisesti hankalia lähestymiskulmia ja pudonneita puomeja. Kun Mislan saa motivoitua rauhallisempaan tahtiin, alkavat tulokset puhua kuitenkin nopeasti puolestaan. Kouluratsuna tamman reippaudesta tuntuu olevan enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä Misla etenee kauniisti liihotellen sillä kuuluisalla omalla moottorillaan. Mislalla on reipas, tasainen ravi ja pyöreä laukka, eikä puhtaan radan ratsastaminen vaadi suurempia kommervenkkejä.

Misla on ollut varsaiästä asti varsin leikkisä tapaus, eikä sen luonne ole juurikaan muuttunut iän myötä. Tamma näpertää hoidettaessa mielellään kaikkea turvan etäisyydelle ulottuvaa, ja siksi se onkin syytä sitoa tuplasolmulla kiinni tai tallin käytävälle molemmin puolin. Muuten tamma onkin varsin mutkaton hoidettava, eikä sillä ole tapana pullistella tai nakella niskojaan varustaessa. Taluttaessa tammalla tuntuu tosin olevan aina kiire, ei väliä, onko suunta ulos vai takaisin talliin, mutta ihmekös tuo. Onhan silloin usein tiedossa hauskoja hippaleikkejä tammakavereiden kanssa tai ruoka-aika.

Kaikkiaan Misla on kiva, ulkopuolisen silmään varmasti varsin keskiverto suomenhevostamma. Minulle se on kuitenkin jälleen yksi kultaakin kalliimpi tammanketale, jota en osaa lakata ihastelemasta.

© VRL-01811

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Syntymäaika	Skp. Nimi	Saavutukset	Isä	Omistaja
9.9.2023	t. Runon Arwen	SV-I	Jeilin Aragorn	Runoratsut
16.7.2023	o. Runon Syysmyrsky		Viisikon Syysruno	Mäntykatve
13.9.2018	o. Runon Hurma	SV-I	Hengenvaaran Humeeti	Lumetupa
9.10.2017	t. Runon Mitra	VIR MVA Ch, KTK-II	Runon Aamos	Lissu T.
28.9.2017	t. Runon Käpymiina	KTK-II, SV-II	Mörkövaaran Käpykranaatti	Rósgarður
31.7.2017	t. Runon Metsätähti	ERJ-I, KRJ-I, KERJ-III, SLA-I	Runon Verneri	Mörkövaara

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

Tammikuun lopulla alkoi taas tiukka valmistautuminen seuraavan kuun laatuarvosteluihin. Ilmoitin Kuuralehdon Mislan heti tammikuun KRJL:n tulosten tultua helmikuun uusintaan pettymyksestä puhisten, sillä olin unohtanut lisätä sen jälkeläisen kisatulokset ajoissa sivuille, ja tamman takuuvarma ykköspalkinto jäi harmittavasti 1,5 pisteen päähän. Eihän kakkosessakaan mitään vikaa pitäisi olla, mutta kun ensimmäiseen palkintoon kerran on mahdollisuus, se on saatava. Lähdimme tavoittelemaan tammikuussa kirkkainta palkintoa myös ERJ:n laatuarvostelusta. Oma, rakas kasvattini Runon Lyyria ilmoitettiin viimeisen päälle puunattuna vihdoin mukaan Kouluratsastusjaoksen arvosteluun kirkkaimman palkinnon toivossa. Kunnioitettavaan vanhuksen ikään ehtineen Runon Tähtipiparin kanssa puolestaan riittäisi, että nappaisimme kakkosen - sen jälkeen orivanhus pääsisi laukkaamaan vihreämmille laitumille, tehden samalla tilaa uusille kasvateille. Alkuvuodesta pidetäänkin sitten peukut pystyssä ja sormet ja varpaat ristissä, että lähdemme tilaisuuksista toivotut palkinnot kainalossa.

Sieltä se joulu taas saapui ja vuosi tuntui vierähtäneen jälleen hujauksessa. Varsinais-Suomen saaristoonkin saatiin valkoinen joulu, ja ohut lumikerros peitti maata auringon pilkahdellessa pilven takaa aattoaamuna. Pakkasta oli juuri sopivasti pari astetta. Aamuisen riisipuuron syötyämme lähdimme koko nelihenkisen perheen auttamaan aamutallissa, helpottaen tallityöntekijöiden taakkaa edes vähän näin jouluna, jonka jälkeen varustimme allemme joukon ratsuja. Tänä vuonna nuorimmaisemme, Katri, alkoi olla jo niin iso, että hänkin pääsi kärryjen sijaan oman hevosensa kyytiin. Minä varustin alleni yhden tallin tämänhetkisistä suurimmista superlupauksista, eli suomenhevosori Kävyn. Lauri halusi ehdottomasti lähteä maastoon upealla, mustalla Kuurimalla, ja pienen arpomisen jälkeen Emilia varusti alleen laikukkaan ja lauhkean irlannincob-ori Fenixin, Katrin valitessa allensa kivan suomenhevostamma Mislan.

Kun hevoset oltiin varustettu ja tytöt autettu kyytiin, muodostimme jonon, jota Lauri perheen päänä johti, Katrin seuratessa tiiviisti kannoilla. Emilia ja Fenix ottivat jonosta paikan Katrin ja Mislan perästä, ja me jäimme pitämään Kävyn kanssa perää. Lähdimme kiertämään tuttua lenkkiä jäätyneen Taattisten järven ympäri, ihastellen samalla talvista saaristomaisemaa. Lumi peitti jäätyneitä puunoksia, ja siellä täällä lennähteli talven pikkulintuja. Etenimme pääosin käynnissä Katrin ja Emilian laulellessa täyteen ääneen joululauluja – onneksi hevoset eivät panneet pahakseen, vaikka naapureista en mene takuuseen.

Kotimatkalla otimme muutaman pätkän ravia, mutta tiet olivat sen verran liukkaat, että laukkapätkät jäivät välistä. Hitaasta etenemisvauhdista johtuen saimmekin lenkkiin kulumaan puolitoista tuntia, jonka jälkeen päästimme hevoset nauttimaan loppupäivästä omiin tarhoihinsa. Tallityöntekijät olivat saaneet työnsä valmiiksi, ja mekin lähdimme lämmittämään joulusaunaa, ennen kun hevosille pitäisi taas kantaa päiväheinät. Saa nähdä, miten hyvin tytöt tänä vuonna malttavat odottaa pakettien avaamista.

Yksi vuoden odotetuimmista tapahtumista oli taas käsillä. Olin valjastanut koko Runoratsujen talliporukan mukaan talkoisiin puunaamaan, treenaaman ja lopulta hoitamaan ja kuljettamaan mittavaa hevoslaumaa Fiktion tiloihin, jossa vuoden 2017 KRJ Champions -mittelöt jälleen järjestettiin. Tiedossa olisi tiukat nelipäiväiset kisat ja olin valinnut kolmeen sarjaan osallistuvat hevoset huolella.

KRJ Young Champion oli tänä vuonna luokka, jossa saavutimme mainittavinta menestystä. Osallistuin luokkaan kahdella omalla suomenhevoskasvatilla, jotka molemmat pärjäsivätkin luokassa häkellyttävän hyvin, vaikka tittelit jäivät tänä(kin) vuonna saamatta: "Nuorten sarjan ennakkosuosikki suomenhevostamma Runon Rosella oli tipahtanut harmittavasti edellispäivänä pois, mutta sen tilalle oli noussut saman kasvattaja-omistajan toinen tamma Runon Taikatuuli, sekä kolmannen päivän voittaja FWB-tamma Silvertop Penelope. Mutta valitettavasti kummankaan suoritukset eivät enää viimeisenä päivänä riittäneet sijoituksille asti." Kuuralehdon Misla ja oma puoliverikasvattini Stark Dionysos karsiutuivat pois jo ensimmäisenä päivänä, mutta Nefernefernefer taisteli Taikatuulen tavoin finaalipäivään asti. Finaalissa meidät kuitenkin harmittavasti hylättiin penkin alle menneen suorituksen takia.

KRJ Champion -luokka oli tasoltaan kovempi, eikä omasta tallista löytynytkään kuin kaksi hevosta, joiden kapasiteetti ylsi finaalipäivänä vaaditulle tasolle. Nemeria Wolf pärjäsi mukana kolmanteen päivään asti, jolloin jäimme kuitenkin hylätyn suorituksen takia luokan viimeiseksi. Kuukarin Nuu-Nuu sijoittui puolestaan finaalissa sijalle 13/25, joka oli mielestäni ihan mukiinmenevä suoritus.

Luokka, jota odotin lähes eniten, oli KRJ Senior Champion, sillä luokkaan osallistumisesta oli tullut jokavuotinen tapa ihanien veteraanihevosteni, Vaniman Roseten ja Haavelaakson Harmon kanssa. Vaniman Rosette taisteli tänäkin vuonna tiensä finaaliin saakka, jossa sijoituksemme oli kuitenkin melko vaatimaton 21/25. Kelmi-Jelmeri ylsi puolestaan ihan oikeille sijoille, lopputuloksella 4/25. Muut mukaan ilmoittamani hevoset; Haavelaakson Harmo, Seljasaaren Kanelivarpunen ja oma kasvattini Runon Tähtipipari karsiutuivat pois matkan varrella, mutta olipa jälleen mahtavat ja tapahtumarikkaat mittelöt mielettömien koulutaitureiden parissa! Ensi vuonna uudestaan!