Havun Elegia

© Tilli

Virallinen nimi	Havun Elegia   "Elegia"	Säkäkorkeus, väri	150cm, vaaleanpunarautias
Rekisterinumero	VH26-018-0185	Koulutustaso, laji	Helppo A, kouluratsastus
Syntymäaika, ikä	6.4.2026   ikä*	Omistaja	Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, tamma	Kasvattaja	Uppe VRL-11253, Havukallio

Luonnekuvaus

Kasvattajan kertomaa: Hieman säikky ja reaktiivinen, mutta todella sydämellinen ja herttainen siitä huolimatta. Pohjaton kosketuksen kaipuu, rakastaa rapsutuksia ja hoidettavana olemista. Vanhempiensa viimeinen jälkeläinen näillä näkymin. Vanhemmat menossa huhtikuun kantakirjatilaisuuteen sekä KRJ- ja SLA -arviointitilaisuuksiin, joten suvultaan pian hienosti palkittu!

Kuten kasvattaja kuvaili, Havun Elegia on herkkä ja tarkkaavainen hevonen, joka reagoi ympäristöönsä nopeasti. Äkilliset äänet ja liikkeet saavat sen helposti jännittymään, mutta sen säikkyys kumpuaa ennemmin varovaisuudesta kuin hankaluudesta. Se aistii ympäristönsä ja ihmisen tunnetilat poikkeuksellisen tarkasti, ja tarvitsee rinnalleen rauhallisen, johdonmukaisen käsittelijän. Kuoren alta paljastuu kuitenkin hyvin lämmin ja sydämellinen hevospersoona. Elegia kiintyy ihmiseen ajan kanssa, ja luottamuksen synnyttyä se hakeutuu mielellään lähelle. Sen pohjaton kosketuksen kaipuu näkyy erityisesti hoitotilanteissa – rapsutukset saavat sen rentoutumaan täysin, ja se nauttii huomiosta silminnähden. Käsiteltäessä Elegia on hyväntahtoinen ja yhteistyöhaluinen, vaikka sen herkkyys voikin ajoittain näkyä levottomuutena. Se ei siedä kiirettä tai kovuutta, vaan toimii parhaiten lempeässä ja tasaisessa käsittelyssä.

Ratsuna Elegia on herkkä ja reaktiivinen ja vastaa apuihin pienimmästäkin vihjeestä. Se lukee ratsastajaansa tarkasti, minkä vuoksi se vaatii tasapainoisen ja rauhallisen ratsastajan. Parhaimmillaan Elegia on kevyt, pehmeä ja miellyttävä ratsastaa; se liikkuu kauniisti eteenpäin ja pyrkien aidosti yhteistyöhön. Jännittyessään se voi kuitenkin säpsähtää tai kiirehtiä, jolloin rauhallinen ja johdonmukainen ratsastus on avain sen tasapainon palauttamiseen. Elegia sopii parhaiten ratsastajalle, joka arvostaa herkkää ja hienovaraista hevosta ja on valmis rakentamaan luottamusta ajan kanssa. Oikeissa käsissä siitä kuoriutuu kaunisliikkeinen ja miellyttävä kumppani, joka antaa ratsastajalleen paljon silloin, kun se tuntee olonsa turvalliseksi.

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Syntymäaika	Skp. Nimi	Saavutukset	Isä	Omistaja

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

Laatuarvostelu-valmis Elvira varsoi huhtikuun alkupuolella näillä näkymin viimeisen jälkeläisensä, rautiaan tammavarsan, jonka ystävämme Melina varasi itselleen hetimiten. Elegiaksi nimetty Elviran pienoismalli oli pikkuvarsana varovainen niin ihmisiä kuin uusia asioitakin kohtaan, eikä siihen suoraan sanoen ollut kovin helppoa rakentaa luottamusta. Se oli varsinainen säpsysäärinen silkkiturpa, joka reagoi vavahdellen ääniin, materiaaleihin, säätiloihin ja ihmisen liikkeisiin. Elegia keräsi aina tätä kaikkea kuormaa itseensä vähitellen arjessa ja hyötyi suunnattomasti rauhallisista vapaapäivistä tammalaumassa ulkoillen, ilman että sitä sinä päivänä käsiteltiin tai tutustutettiin uusiin asioihin ollenkaan aamu- ja iltatallia lukuunottamatta. Tamman kanssa edettiin meillä hyvin hyvin hienovaraisin askelin, joten Melinan luokse muutti nuori tamma, joka ei meillä valitettavasti ehtinyt saada vielä ihan niin vankkaa pohjaa koulutuksellisesti kuin olisimme ehkä toivoneet antavamme. Onneksi tiedän vuosien (tai oikeastaan vuosikymmenten) kokemuksella Elegian päätyneen todella osaaviin ja rakastaviin käsiin, jossa sen herkkyys huomioidaan jatkokouluttaessa. Näin Elegiasta paljon kuva- ja videomateriaalia somesta muuton jälkeen ja sydän sai niiden voimin levähtää: Elegia sopi Runoratsujen rautiasvoittoiseen tammalaumaan paremmin kuin hyvin ja tamma tuntui todella löytäneen kokoisensa tilan ja turvan laumassa ja tallin arjessa. Kasvattajana saan olla onnellinen, että Elegian kaltainen jännittäjä asuu nyt tallilla, jossa minun tulee vierailtua muutenkin aina aika-ajoin yhteistyöasioissa. Varmasti kinuan päästä myöhemmin tamman selkään asti tutkimaan mihin tamman kanssa on päästy.

Olimme pitäneet Upen kanssa aktiivisesti yhteyttä koko alkuvuoden ajan, ja kuten hyvien ystävien kanssa usein käy, yhteistyömme jatkui parin vuoden tauosta huolimatta kuin taukoa ei olisi koskaan ollutkaan. Olimme alkukevään aikana vaihdelleet jo muutamia Runon ja Havun kasvatteja päittäin, ja olin luonnollisesti kärppänä paikalla Havukallion huhtikuisessa kasvattimyynnissä.

Tarjolla oli monia somia varsoja persoonallisista vanhemmista, mutta tiesin tarkalleen, mitä etsin. Olin nimittäin jo aiemmin iskenyt silmäni Upen omistuksessa olevaan Kelokorven Elviraan – melko tavanomaisen oloiseen tammaan, joka oli kuitenkin nimeään ja ulkomuotoaan myöten niin soma, että tunsin vastustamatonta halua saada siitä talliini tammalinjan jatkajan. Elvira oli astutettu rautiaankimolla Routapirtin Kaspianilla, mutta olin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että tamma oli varsonut itsensä pienoiskopion: rautiaan, suloisen tammavarsan. Varsaa ihaillessani Uppe pysähtyi kasvattimyynnin vilinän keskellä hetkeksi viereeni ja kertoi pohtineensa tammavarsalle nimeksi Elegiaa. Miten täydellinen nimi täydelliselle varsalle! Kirjoitimme Elegiasta kauppakirjat pullakahvien merkeissä ja sovimme samalla tamman muuttopäivän, jota jäin kuumeisena odottamaan.