Melina Ekholm

Arvokilpailusijoitukset (14)

Päivämäärä	Tapahtuma	Ratsu	Luokka	Tulos
19.04.2024	Tulip Carnival	Runon Kanelitanko	Helppo A	1/104 (71.811 %)
19.04.2024	Tulip Carnival	Runon Verapiina	Helppo A	19/104 (67.757 %)
19.04.2024	Tulip Carnival	Helmiahon Viola	Helppo A	21/104 (67.635 %)
22.10.2023	KRJ Champions Finaali	Villahaan Venla	Helppo A (KRJ Finnhorse Champion)	1/30 (84,306 %)
20.10.2023	KRJ Champions	Runon Kanelitanko	Helppo B (KRJ Finnhorse Champion)	2/70 (79,425 %)
27.10.2018	KRJ Champions	Nefernefernefer	Vaativa B (KRJ Champion)	7/50 (79,286 %)
26.10.2018	KRJ Champions	Runon Hilmeri	Helppo B (KRJ Senior Champion)	5/75 (80,938 %)
26.10.2018	KRJ Champions	Runon Tiuhtiainen	Helppo B (KRJ Young Champion)	6/75 (77,222 %)
25.10.2018	KRJ Champions	Ruusupellon Wanelma	KN Special (KRJ Young Champion)	4/111 (80,000 %)
24.09.2017	KRJ Champions Finaali	Kelmi-Jelmeri	Vaativa B (KRJ Senior Champion)	4/25 (71,333 %)
23.09.2017	KRJ Champions	Runon Taikatuuli	Helppo A (KRJ Young Champion)	2/50 (71,435 %)
22.09.2017	KRJ Champions	Seljasaaren Kanelivarpunen	Helppo B (KRJ Senior Champion)	3/72 (76,438 %)
22.09.2017	KRJ Champions	Runon Taikatuuli	Helppo B (KRJ Young Champion)	2/75 (74,722 %)
22.09.2017	KRJ Champions	Runon Rosella	Helppo B (KRJ Young Champion)	1/75 (75,389 %)
21.09.2017	KRJ Champions	Runon Rosella	KN Special (KRJ Young Champion)	7/87 (72,588 %)
23.09.2016	KRJ Champions	Fiktion Leo	Helppo B (KRJ Young Champion)	1/75 (72.731%)
24.09.2015	KRJ Champions	Vaniman Rosette	KN Special (KRJ Senior Champion)	3/72 (69.709 %)

Mainintoja ja tarinoita vuosien varrelta

Kaipasin marraskuisen pimeyden keskellä jotain piristystä arkeen. Juuri sopivasti silmiini osuikin Keskusta-foorumilla ilmoitus Nuppulanharjun otsalamppumaastosta, jonne ilmoittauduin heti mukaan. Ratsuvalintaa jouduin arpomaan pienen hetken, mutta lopulta päätin lähteä reissuun Wanelmalla - lehmänhermoisella, varmajalkaisella ratsulla.

Kun tapahtumapäivä vihdoin koitti, pakkasin Wanelman ja varusteet traikun kyytiin ja lähdimme koti Nuppulanharjun tiluksia. Ajomatka kesti parisen tuntia, ja perille päästyämme olikin jo pimeää. Muutama muu ratsukko oli jo ehtinyt sapua, ja tilan emäntä Sylvi ohjeisti väkeä tallipihalla autojen parkkeeraamisen kanssa. Hyppäsin ulos autosta, peruutin Wanelman ulos traikusta ja aloin kiskoa heijastimia ja varusteita kummankin niskaan.

Kun kaikki olivat valmiina, hakeuduimme paikoillemme pitkään letkaan, jonka vetäjäksi Sylvi asettui Louhi-tammalla. Me pääsimme Wanelman kanssa kuusihenkisen joukon puolivälin paikkeille. Wanelma suhtautui uuteen ympäristöön, vieraisiin ratsuihin ja otsalamppuihin juuri niin maltillisesti, kuin olin ajatellutkin. Alkumatka taitettiin rauhallisesti hiljaisia hiekkateitä tallaten. Jos valoa olisi ollut enemmän, paikka olisi ollut maisemiltaan taatusti upea. Nyt näkökenttä rajautui pitkälti otsalampun valokeilaan. Retken puolivälissä pysähdyimme Laukkavuoren huipulla olevalle laavulle, jossa hevoset saivat levähtää reippaan "vuorikiipeilyn" jälkeen, ja me ratsastajat nautimme herkullista, kermaista kanttarellikeittoa samalla rennosti rupatellen.

Tauon jälkeen lähdimme laskeutumaan alas Laukkavuorelta. Loppumatkasta otimme vielä muutamat reippaat laukkapätkät, joiden aikana Wanelmakin vähän jo innostui. Hyvässä järjestyksessä ja aikataulussa palasimme Nuppulanharjun pihaan kellon näyttäessä vähän yli 19. Nyt oli aika kiitellä kanssaratsastajia ja tapahtumanjärjestäjää ja suunnata nokka kotia kohti.

© Kuvan piirtänyt tapahtumanjärjestäjä Sippe, kiitos!

"Lauri, tuu kattomaan! Mäkin ostin meille Artekkia!" huikkasin miehelleni työhuoneesta. Lauri ilmestyi uteliaana ovenrakoon. "Kai se sopii yhteen ton keinutuolin kanssa?", Lauri kysyi. Hän oli tuonut pari päivää sitten kotiin kirpputorilta upean, mustan Artekin keinutuolin, joka koristi nyt tupamme nurkkaa. "En usko, että näitä tullaan säilyttämään samassa tilassa", mutisin virnistellen. Lauri huomasi edessäni auki olevat Villahaan nettisivut, huokasi syvään ja totesi: "Jaa, taisitkin ostaa taas uuden hevosen. Monesko tää on jo Villahaasta? Ei taida riittää enää kahden käden sormet laskemaan?" Mies kääntyi kannoillaan ja lähti jatkamaan hommiaan. En osannut vastata itsekään kysymykseen, sillä ystävätallimme kasvatteja oli kerääntynyt talliin vuosien varrella melkoinen määrä. Uusin kasvatti tulisi olemaan neljäs tällä hetkellä meillä asuva kasvatti, ja sillä olisi melkoiset saappat täytettävänä, kun Kuuno-vanhus alkoi jo uhkaavasti harmaantua. Laurin huokailusta huolimatta olin tyytyväinen uusimpaan ostokseen. Olin haalinut viime aikoina lähinnä tammoja, joten oli mukava saada talliin myös yksi kolmepolvinen ori. Kaiken lisäksi Artekki, tai Arttu, joksi ajattelin alkaa oria kutsua, on niin pieni ja soma, että se mahtuu hyvin johonkin tallinnurkkaan. Eihän näin pieni hevonen varmastikaan syö paljoa edes - järkeilin itselleni.

"Nuorten sarjan ennakkosuosikki suomenhevostamma Runon Rosella oli tipahtanut harmittavasti edellispäivänä pois, mutta sen tilalle oli noussut saman kasvattaja-omistajan toinen tamma Runon Taikatuuli, sekä kolmannen päivän voittaja FWB-tamma Silvertop Penelope. Mutta valitettavasti kummankaan suoritukset eivä enää viimeisenä päivänä riittäneet sijoituksille asti. Lopulta nuorten tittelin vei pieni musta 8-vuotias suomenhevosori Kievarinkujan Taikausko, joka nappasi luokan loppupäässä startattuaan hienot 78,857 prosenttia. Eroa toiseksi tulleeseen suomenhevosori Usvantähteen oli yli viisi prosenttiyksikköä."

"Varmasti moni seniorisarjaan osallistuneista on jo varsinaisen kilpailu-uransa jo lopettanut, mutta vielä ne jaksoivat upeasti suorittaa! Sarjan voittanut 19-vuotias oldenburginhevosori Enzo hiipi päivä päivältä pikkuhiljaa paremmille sijoille. Vaikka kolmena ensimmäisenä päivänä sijoitukset jäivät vain haaveeksi, tekivät ori ja ratsastajansa Kati sen verran hienon suorituksen, että voittohan sieltä tuli! Pari erityisen hyvin suorittaneita suomenhevosia olivat Vaniman Rosette ja Metsäkartanon Iinea, joilla molemmilla oli yksi vähän huonompi päivä, mutta olivat muuten joko sijoittuneiden joukossa tai lähellä sijoittua. Poneja sijoituksilla nähtiin hyvin vähän, parhaimmat ponit olivat ranskalainen ratsuponitamma Comme Ci Comme Ça ja risteytysponitamma Four Leaf Clover."

Kaikkien riemuksi maata koristi paksu, valkea lumipeite, ja jouluaattoaamun ilma oli pitkää maastoretkeä varten mitä parhain. Kun aamutalli oli hoidettu iloisen perheen voimin, lähdimme kaikki hakemaan suosikkihevosiamme varustettavaksi. Tästä oli muodostunut jo ihana perinne. Minä lässytin omassa karsinassa suomenhevostamma-Roosalle, kun mieheni Lauri varusti alleen suurta sählää Possu-oria. Emilia kikatteli käytävälle sidotun Mellin kanssa, ja nuorin tyttömme Katri kävi kurkkimassa vuoron perään jokaisen karsinaan, piparia mutustellen. Kun hevoset ja ratsastajat oltiin varustettu asianmukaisen jouluisesti, kipitimme peräkanaa pihalle ja kipusimme hevostemme selkään. Lauri nappasi Katrin eteensä istumaan, mutta ehkä jo ensi jouluna tyttö olisi kyllin iso ja reipas lähtemään reissuun omalla ponilla.

Asetuimme Roosan kanssa kärkeen Emilian ja Mellin porhaltaessa perässä, ja Possu asteli arvokkaan lastinsa kanssa jonon hännillä. Yritimme laulaa mieheni kanssa joululauluja, mutta Emilia oli jo, ikävä kyllä, ennättänyt siihen ikään, että äiti ja isi olivat tosi noloja laulaessaan nuotin vierestä. Niinpä ratsastimme hiljaa jouluaamun hämärässä, ihastellen ympärillämme aukeavia lumisia maisemia. Hiljaisuus särkyi kuitenkin nopeasti tyttöjen hihkuessa ravia. Melli ja Possu ottivat käskystä heti onkeensa, mutta Roosa siirtyi vauhdikkaampaan askellajiin varsin dramaattisesti korskahdellen vasta muistuteltuani sitä hyvän tovin pohkeella. Siinä me sitten etenimme kulkusten kilkattaessa kuin parhaimmassakin joulukuvaelmassa. Nyt tyttöjäkin alkoi laulattaa.

Kiersimme tutun lenkin Taattisten järven ympäri, kunnes nokat suunnattiin taas kohti kotia. Tytöt pohtivat kuumeisesti mitä saisivat illalla Joulupukilta, minun ja Laurin luodessa huvittuneen tuskaisia katseita toisiimme. Aatto tuntuu odotuksineen takuulla vuoden pisimmältä päivältä niin aikuisten kuin lasten mielestä. Tallilla päästimme hevoset piehtaroimaan lumisiin tarhoihin kavereidensa kanssa, ja jätimme niille vielä ekstra-annoksen heiniä mutusteltavaksi. Itse suuntasimme joulusaunaan. Ihanaa Joulua kaikille!